perjantai 25. syyskuuta 2015

MUN TARINA

Silloin kun mä olin ala-asteella, nii musta leviteltiin kaikenlaisia huhuja. Ihan perättömiä, tuulesta tempastuja juttuja. Mulla oli koko koulusta vaan muutama kaveri. Joista vaan kaks oli oikeita ystäviä. Sitä kesti kolmosesta kutoseen. Mutta sitten kutosella se meni yli. Kaikki mun kaverit varastettiin multa niin, että niille kerrottiin kaiken maailman tyhmimpiä ja itsekeksittyjä juttuja musta. Kaikille väitettiin, että mä olisin kauhee petturi, joka kertoo salaisuudet eteenpäin. Vaikka oikeesti kaikki muut oli niitä jotka kerto mun salaisuudet kaikille. En voinu luottaa keneenkään. Olin yksin. Välitunnilla. Luokassa. Kaikkialla. Koulupäivän jälkeen olin yksin kotona.

Mutta sitten kutosella yhellä leirillä tutustuin yhteen mun elämän tärkeimpään ihmiseen. Se on siitä asti ollu yks mun tärkeimmistä ihmisistä. En oo ikinä ollu sen kanssa samassa koulussa, mutta ilman sitä en olis varmaan ikinä alottanu partiota. Ja partion kautta sain lisää kavereita. Tän ystävän kanssa voin puhua mistä vaan ja kertoa sille mitä vaan.

Kun menin seiskalle, tutustuin taas uusiin ihmisiin. Meijän seiskaluokka oli yhtä draamaa. Joka ilta kauhee myrsky luokan tyttöjen keskustelussa. Nykyään me kaikki ollaan tosi hyviä ystäviä ja kaikki tulee toimeen toistensa kanssa ja kaikki vaan nauraa seiskan tyhmille riidoille. 

Mulla on pitkä ruotsi (=oon alottanu ruotsin opiskelemisen jo neljännellä). Neljännestä asti vihasin ruotsia suunnattomasti. Kunnes sitten kasilla meillä alko ruotsin draamatunnit. Kun yhellä tunnilla ei saatukkaan valita ite ryhmiä vaan meijät jaettiin ryhmiin. Jouduin parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa samaan ryhmään. Sitten kun alettiin jutella siinä ryhmässä, meillä olikin hauskaa. Aloin viettämään yhä useampia ja useampia välitunteja rinnakkaisluokkalaisteni kanssa. Nykyään meillä on oma porukkamme jonka kanssa oon melkein joka välkkä. Perjantaisin me aina keräännytään jonkun luokse ja pidetään hauskaa. Tästä meijän porukasta mulla on yks kaveri joka on myös yks mun tärkeimmistä kavereista. Jonka kanssa mulla on aina hauskaa ja voin jutella mistä vaan.

Kasilla aloin vetämään kokkikerhoa apulaisohjaajana. Meijän kerhonohjaajaporukka oli tosi kiva. Kaikki tuli hyvin toimeen keksenään ja kokoukset oli aina hauskoja. Meijän kerhonohjaajamatka Kajaaniin oli unohtumaton. Tänä vuonna porukka muuttu -tuli uusia ja jotkut vanhat lähti-, mutta mä uskon että seuraavasta matkasta tulee myös tosi kiva ja tutustun moneen uuteen ihmiseen.

Nykyään mun elämässä on kaikki hyvin. Kavereita on, eikä melkein ikinä mitään riitoja. Mulle on silti jäänyt ikuiset muistot ala-asteesta. Mut oon oppinu et mennyt on mennyttä ja se kannattaa jättää taakseen. Oon oppinu myös, että ei kannata ottaa kaikkea itteensä ja ei kannata miettiä mitä muut ajattelee, pitää vaa muistaa olla oma ittensä. Jos joku ei hyväksy sua semmosena ku oot, silloin se ei oo oikee ystävä. Muistakaa, että kaikesta voi selvitä positiivisella asenteella!

Ja mä vielä lopuks painotan sitä, että tää EI ollu mikään huomiota hakeva teksti. Kirjotin sen, koska tiiän, että siellä jossain on ihmisiä, joita kiusataan päivittäin. Mä ite vastustan kiusaamista. Jos sua kiusataan tai tiiät, että jotain muuta kiusataan, kerro siitä jollekkin luotettavalle aikuiselle, esim. opettajalle, koulukuraattorille, tai vanhemmille. Kiusaaminen on väärin eikä kenenkään kuulu joutua kiusaamisen uhriksi. 

HAKUNA MATATA

>JENNA

1 kommentti: