18.-20.11.2016 eli viime viikonloppuna järjestettiin Turussa Pohjoismaiden suurimmat gospelfestarit, Maata näkyvissä -festarissa, ja mä olin siellä.
Gospelista on tullu mulle ihan sika tärkeetä vikan vuoden aikana. Se on auttanu mua hyväksyy itteni ja antanu voimaa jaksaa vaikka olis rankkaa. Se motivoi ja tsemppaa.
Löysin tossa pari kuukautta sitten sen nimisen gospelyhtyeen kuin Herz. Herz on opettanu mulle ihan sikana. Se on muuttanut mun ajatuksen kulkua tosi paljon ja saanut mut arvostamaan elämää ihan eri tavalla.
Tapasin Herzin tyypit perjantaina niitten keikan jälkeen olevassa meet&greet:ssä. Se oli ihan mahtava tunne, oon vieläki fiiliksissä. Sitten nähtiin Herzin laulaja Julia, ja basisti Niina vielä illemmalla ja käytiin juttelemassa niitten kanssa. Mun fanitus nous sen yhen päivän aikana seuraavalle tasolle. Lauantain pääshow´n aikana nähtiin taas Julia ja Niina ja käytiin justkaamassa. taas olin fiiliksissä. Sunnuntain kotimatkalla luin Nuotta-lehdestä Julian haastattelun. Se sai mun sydämen pysähtymään. Taas mun fanitus nous pari tasoo korkeemmalle. En ymmärrä, miten se on ees mahdollista. (Julian haastattelun löydät tästä. Sun pitää rekisteröityä Nuottaan, että saat koko artikkelin luettua.) Viikonlopun aikana mun arvostus Herziä kohtaan kasvo 100% <3
Herz ei kuitenkaan ollu ainoo yhtye mistä olin fiiliksissä. LZ7, Twelve24, Hawk Nelson, KLS ja Audile... Ainakin...
Koko festarit oli mun mielestä ihan mahtavat ja jäi supe hyvä fiilis! En malta odottaa ens vuoden festareita, jotka on 17.-19.11.2017.
En ees tiiä, mitä muuta voin kertoo Maatiksesta. AIVAN MAHTAVA VIIKONLOPPU. Suosittelen kaikille!!
Tän vuoden festareitten aftermovien pääset katsomaan tästä linkistä.
Juontajat oli hauskat, houseband oli hyvä (TUOMAS OOT IHANA), esiintyjät oli mahtavia... Kaikki oli täydellistä ja tutustuin uusiin ihmisiinkin :)
Mä meinasin kirjottaa teille mun syyslomasta. Mut sit aattelin et ei siinä oo melkein mitään kerrottavaa, kun olin kipeenä tiistaista eiliseen. Voin kirjoittaa siitä sitten toiste, jos haluutte :)
Nyt tässä postauksessa mä kuitenkin kerron teille Operaatio Joulun Lapsesta. Operaatio Joulun Lapsi on Patmos
Lähetyssäätiön projekti, jolla he ovat ilahduttaneet maailman
köyhiä lapsia jo vuodesta 1993. Projektin ajatuksena on, että
Suomessa ihmiset keräävät kenkälaatikon kokoisia paketteja
täyteen erilaisia lahjoja. Sen jälkeen he vievät paketin lähimpään
keräyspisteeseen, mistä paketti jatkaa matkaansa Helsinkiin,
Operaatio Joulun Lapsi varastolle. Varastolla paketit tarkistetaan,
ja varmistetaan, että kaikissa paketeissa on leluja, vaatteita,
hygieniatarvikkeita, koulutarvikkeita ja karkkia. Tarkistuksen
jälkeen paketit matkaavat kuorma-autoissa kohti Moldovaa ja
Romaniaa, missä ne jaetaan yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa. Pakettien mukana jokainen lapsi saa omalla äidinkielellään Jeesuksen tarinan ja heille kerrotaan Jumalasta leikkien ja laulujen avulla.
Mä
ajattelin tänä vuonna yhteisvoimin kerätä kaks pakettia, yhden
5-9v. Pojalle, ja toisen 5-9v. Tytölle. Pakettia kootessa pitää siis päättää, tekeekö sen tytölle vai pojalle, ja minkä ikäiselle. Ikävaihtoehdot ovat: 2-4v., 5-9v. ja 10-14v. Itse valitsin siis 5-9v., ja päätin tehdä tytölle ja pojalle kummallekin yhden paketin.
Pakettiin voi pakata esimerkiksi:
Leluja,
Vaatteita (pipon,
hanskat, sukat, tai ohut pitkähihainen paita),
Koulutarvikkeita, Hygieniatuotteita tai karkkia.
Pakettiin EI saa kuitenkaan pakata:
sotaan, väkivaltaan tai
taikuuteen viittaavia vaatteita ja esineitä, käytettyjä vaatteita,
ruokatarvikkeita, suklaata, irtokarkkeja, kynttilöitä, lasitavaraa,
saksia, pelikortteja tai rahaa.
Miksi kannattaa osallistua Operaatio Joulun Lapseen?
Operaatio Joulun Lapsi on aivan mahtava tilaisuus tehdä hyvää ja jakaa iloa. Se on tavoittanut jo yli 100 miljoonaa köyhää lasta. Suomen lisäksi paketteja kerätään myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Saksassa, Espanjassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Japanissa.
Vaikka kaikissa keräyksissä on aina se riski, että lahjoitus ei ehkä pääsekkään perille, on hyvä kuitenkin ajatella asiaa positiivisesti sen sijaan, että ottaa heti kielteisen asenteen ja päättää, että ei luota muihin ihmisiin. Jos päätät vaikkapa kerätä paketin yhdessä ystäviesi kanssa ja lahjoitat itse sinne karkkipussin, niin kuinka paljon se muuttaa elämääsi, jos paketti ei pääsisikään perille? Kärsiikö elämäsi välittömästi, jos päättäisitkin ostaa sen karkkipussin jollekin köyhälle lapselle itsesi sijaan?
Meillä suomalaisilla on niin hyvin asiat, kun vertaa siihen, millaista köyhemmissä maissa on. Meillä tulee vesi kotiin ja kotimme on lämmitettyjä. Meillä on sähköt, ja käytämme sitäkin hirveästi hukkaan joka päivä, kun unohdamme esimerkiksi valot vahingossa päälle. Meillä on myös hirveästi kaikenlaisia muita ylellisyyksiä ja silti haluamme aina vain enemmän. Onko sillä todellisuudessa niin paljon merkitystä, että minkä merkkisiä vaatteitä käytät? Mitäpä jos miettisit asiaa toisin, ja ensi kerralla kaupassa katsoisitkin koriasi toisella tavalla. Sinun ei ole pakko ostaa taas uusi kallis hajuvesi, vaikka sinulla on monta vanhaakin avaamatonta vielä jäljellä? Mitä jos sen sijaan ostaisitkin sillä rahalla vaikkapa pienen pehmolelun?
Kuvittele mielessäsi pieni 6-vuotias pikkutyttö, joka on aina saanut vain isoveljensä vanhjoja ja liian isoja vaatteita. Hänellä ei ole yhtäkään lelua, eikä hän ole kertaakaan elämässään saanut yhtäkään joululahjaa. Kuvittele sitten, kuinka iloiseksi juuris Sinun lahjoittamasi pehmolelu voisi hänet tehdä.
Vaikka lahjoituksessasi onkin katoamisvaara, on sen mahdollisesti tuottama ilo monta kertaa suurempi. Ja lähtökohtaisesti melkein kaikki paketit ainakin loppujen lopuksi pääsevät perille asti, ja saavat niin suuren ilon aikaan, että et voi sitä edes kuvitella.
Tule siis mukaan, pieninkin lahjoitus voi saada leveän hymyn pienen tai isomman lapsen kasvoille!
Jos SÄ innostuit tästä projektista ja haluut olla mukana tekemässä hyvää, niin lisätietoa saa osoitteesta www.joulunlapsi.fi tai multa: jennaaaa00@gmail.com (neljä a:ta).
Jos et kuitenkaan vielä innostunut tästä projektista niin katso ihmeessä Youtubesta videoita siitä, kun köyhät lapset saavat ensimmäisiä joululahjojaan. Niitä löytyy kanavalta Operaatio Joulun Lapsi
Tässä vielä yksi video, joka sulatti ainakin oman sydämeni. <3
Rakastan leireilyä. Tärkeät ihmiset, uudet ystävät, hyvä ruoka, hauska ohjelma... Kaikki on vaan niin täydellistä! Ja ihaninta on se fiilis ku tietää pääsevänsä taas leirille <3
Tää syksy näyttää tosi lupaavalta leirien suhteen... Olin kolme viikkoa sitten seurakunnan viikonloppuleirillä, jolla oli myös Suomeen tulleita turvapaikanhakijanuoria. Sitä seuraavalla viikolla olin uusien isoskoulutuslaisten koulutusleirillä, missä olin "isosten isosena" näyttämässä esimerkkiä.
Nyt seuraava leiri on syyslomaviikonloppuna 21.-23.10., ja se on seurakunnan nuortenleiri. Sielläkin olen itse ihan vain leiriläisenä. Sitten 1.-3.11. on perheleiri, missä olen töissä leirikaverina (=isosena). Näiden seurakunnan leirien lisäksi jossain vaiheessa on tulossa oman partioryhmäni viikonloppuretki, ja lippukunnan perinteinen puolijoukkuetelttaretki marraskuussa. Joulukuussa on isoskoulutuksen päätösleiri ja lippukunnan jouluretki.
Eli siis aivan MAHTAVAA ohjelmaa luvassa, en malta odottaa <3
Seison ulkona. Tunnen kylmän viiman takkini läpi. Katselen puiden eri värejä. Punaista. Keltaista. Kuulen, kuinka tuuli puhaltaa ja puikkelehtii puiden oksien ja lehtien välissä. Näen, kuinka lehdet putoilevat viereisestäni koivusta. Hengitän syvää, ja tunnen, kuinka syksy on tullut.
Olen tässä viimeisen viikon ajan katsellut, miten luonto vaihtaa värejään pikkuhiljaa. Päivät lyhenevät, ilma alkaa viilenemään ja puut pudottelevat lehtiään. Syksy on aina ollut mielestäni todella kaunista aikaa. Ainakin jossain päin Suomea. Etelä-Suomen syksy on synkkä, mutta Pohjois-Suomessa ruska on kauneimmillaan. Suuri haaveeni olisi päästä ruskan aikana Lappiin vaeltamaan.
Ensimmäiset ajatukseni, kun ilmat alkoivat viilenemään, olivat todella negatiivisia. Kylmä. Märkää. Kohta tulee taas loskasäät eikä mikään ole hyvin. Ei se kuitenkaan ole niin. Ajateltuani pidemmälle, tajusin, että oikeastaan kaikki voi olla hyvin siitä huolimatta, että on kylmä ja talvi lähestyy. Talvi saattaa olla synkkää aikaa, mutta on siinä hyviäkin puolia.
Ensinnäkin, kohta on halloween. Vaikka halloween ei olekaan iso juhla Suomessa, meidän perheessämme se kuitenkin on jokavuotinen irtiotto arjesta. Kun olimme sisarusteni kanssa pienempiä, äitini järjesti halloween-juhlat joka vuosi, mihin kutsuimme tuttavaperheitämme. Nykyään halloweenina olemme joko menneet kylään yhdelle tuttavaperheellemme, tai he ovat tulleet meille.
Marraskuussa on isänpäivä. (Marraskuussa tulee myös uusi Disney-leffa, Vaiana. Odotan sitä jo innolla!) Ja kohta onkin jo Joulukuu, mikä on täynnä juhlaa. Lucia-päivä 13. joulukuuta, adventtisunnuntait, ja sitten on jouluaatto. Joulun jälkeen tulee uusi vuosi (ja oma syntymäpäiväni...) ja sitten alkaa 2017. Kun ajattelee asiaa, tajuaa, että ei tätä vuotta ole enää paljoa jäljellä. Se on kohta jo ohi.
Nauttikaa syksystä ja sen kauniista väreistä, nyt, kun on sen aika!
Tämän päivän aiheena on oma motivaatio. Minulta itseltäni ainakin motivaatio loppuu ja katoaa todella helposti, ja olen nyt opistolla ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti pitänyt koulun käynnistä. En malta ollenkaan olla kotona viikonloppuisin.
Miten motivoin itseäni opiskeluun?
Nykyään tähän kysymykseen on todella helppoa vastata. Vuosi sitten se ei olisi ollut niin helppoa. Minua motivoi opiskelemaan hyvät ystävät, unelma-ammattini opiskeleminen, hyvä koulu, ja tietenkin mukavat opettajat. On paljon mukavampaa opiskella asiaa, minkä on itse saanut valita. Minulla se on ohjaajuus. Peruskoulussa kaikki aineet olivat pakollisia, joten niiden opiskeleminen ei oikein napannut. Yli puolet aineista olivat sellaisia, jotka minua ei kiinnostanut pätkääkään. En todellakaan nauttinut peruskoulusta. Onneksi sielläkin kiva kaveriporukka tsemppasi opiskeluun. Ja musiikki, sillä olin musiikkiluokalla.
Niin kuin olen jo aikaisemmin maininnut jossain postauksessani, lukio ei sovi kaikille. Jos tietää, mitä haluaa jatkossa tehdä, miksi mennä lukioon kolmeksi vuodeksi tuhlaamaan aikaa? Osalle lukio saattaa hyvinkin olla juuri oikea paikka. Jos pitää pänttäämisestä, tai ei tiedä mitä haluaa tehdä, silloin voi hyvinkin harkita lukiota. Mutta myös kymppiluokka on hyvävaihtoehto.
Tämän tekstin pointtina oli, että jokainen tekisi sitä, mitä itse haluaa. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että omaa kaveriporukkaa ei kannata seurata, jos itselläsi on joku unelma. Jos kaveriporukkasi on menossa lukioon, mutta itse haluaisit vaikkapa lähihoitajaksi, hae lähihoitajaksi! Älä anna muiden pilata unelmiasi tai antaa muiden hidastaa unelmasi toteuttamista. Tästä hyvä esimerkki on yksi lempi Disney-leffoistani, Zootropolis. Suosittelen sitä elokuvaa kaikille! Aivan ihana tarina <3
Olen nyt taas erittäin pitkästä aikaa täällä blogin parissa! Tajusin tuossa joku päivä, että en ole ehtinyt kirjoittaa erittäin pitkään aikaan. Nyt kuitenkin minua kannustettiin kirjoittamaan uutta postausta.
Elämässäni on kääntynyt uusi sivu, kun olen aloittanut opiskelemisen uudessa paikassa. Opiskelen siis nykyään Lohjalla nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Meidän ryhmämme on aivan mahtava ja ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti pidän koulunkäynnistä! Olen tutustunut todella moniin aivan ihaniin ihmisiin ja oppinut jo näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana todella paljon ohjaamisesta.
Ensimmäiset kaksi viikkoa opistolla meni tutustumiseen ja talon tapoihin totuttelemiseen. Opimme tuntemaan talon läpikotaisin ja tutustuimme toisiimme todella hyvin. Ohjaajuuteen liittyvät harjoitteet ovat olleet todella hauskoja, vaikka pari kertaa olemmekin menneet hieman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olemme tehneet omat demo-ohjaukset ja harjoitelleet vaikeita tilanteita nuoren ja ohjaajan välillä. "Normaaleista aineista" meillä on alkanut vasta äidinkieli, mutta kohta ensimmäinen kurssimme on ohi, ja sen jälkeen aloitammekin englannin opiskelemisen.
Asun siis nykyään opistolla asuntolassa. On todellinen opiskelijan unelma, kun aamupala, lounas ja päivällinen tehdään opistolla ja sitten voi vain itse mennä ottamaan ruokaa lautaselle ja syödä. Illat opistolla menee leppoisasti erilaisten pelien (korttipelit, lautapelit, Wii...), elokuvien ja hauskojen juttujen parissa.
Koulupäivämme ovat joka päivä 9.15-15.30 (paitsi perjantaina, kun loppuu aikasemmin). Päivämme eivät edes tunnu pitkiltä, sillä kuitenkin pyörimme opiston alueella koko viikon arkipäivät. Emme edes huomaa ajankulkua.
Opistoelämä on todella hauskaa, ja suosittelen sitä kaikille, joilla on mahdollisuus! Itse olen erittäin paljon nauttinut täällä vietetystä ajasta, ja uskon, että tulen nauttimaankin seuraavat kolme vuotta :)
Yritän taas jossain vaiheessa kirjoittaa tarkemman postauksen kesästäni, se on nimittäin hieman jäänyt... Mutta tsemppiä kaikille opiskeluun!
P.S. Tänään meillä oli Nuvakaste, eli pyörimme ympärikoulua "tyylikkäissä" roskasäkeistä tehdyissä vaatteissa ja lauloimme elfanttimarssia. Sen jälkeen meidät kerättiin ulos, jotta meistä saadaan kuva, ja vanhat opiskelijat kastelivat meidät. Kastelemisen oli tarkoitus olla yllätys, mutta suurin osa meistä arvasi sen heti alussa. Hauskaa oli, vaikka olo olikin hieman märkä sen jälkeen. (Onneksi meitä ei kasteltu jääkylmällä vedellä) :D
Niin kuin edellisessä postauksessani jo mainitsin, sain vihdoinkin kirjastosta lainaan Noidan peiliä seuraavan Hirviön sydämen. Olin odottanut pitkään, että saisin kirjan luettua, ja luinkin sen todella nopeasti. Hirvön sydän: Itsekkään prinssin tarina on tarina kaunottaren ja Hirviön prinssistä ja kertoo tarinan siitä, miten prinssistä tule Hirviö, Hirviön sydän on jatkoa Noidan peilille ja sen on kirjoittanut Serena Valentino. Kirjan englanninkielinen nimi on Beast Within, The Tale of Beauty´s Prince. Alkuperäinen teos julkaistiin 2014, kun taas suomenkielinen versio ilmestyi tänä vuonna kahdeksas kesäkuuta. Kirjan on suomentanut Tanja Falk.
"Sitä mukaa, kun ruusun terälehdet putoavat, hupenevat myös vuodet,
kunnes koittaa kahdeskymmenesensimmäinen syntymäpäiväsi.
Jos et ole siihen päivään mennessä löytänyt rakkautta - todellista, molemmunpuolista
rakkautta- ja sinetöinyt sitä suudelmalla, jäät siksi hirvittäksi olennoksi,
joka sinusta on pian tuleva."
Suurin osa teistä on varmasti nähnyt Disneyn 30. klassikon Kaunotar ja Hirviö (eng. Beuaty and the Beast). Hirviön sydän kertoo saman tarinan siltä osin, mitä elokuvassa ei näytetä. Eli siisPrinssin ja Hirviön välisen tarinan. Kaikki on varmasti miettinyt, mikä on tarina Hirviön kirouksen takana? Hirviön sydän alkaa Bellen tullessa linnaan ja suostuessaan isänsä tilalle Hirviön vangiksi. Ihastuin aivan täysin kirjan tarinaan ja se oli mielestäni fiksusti yhdistetty Noidan peiliin. Osa kirjasta jäi kuitenkin vaivaamaan minua.
Kirjassa oli 191 sivua, mutta mielestäni se olisi voinut olla pitempi. Kirjailija oli tiivistänyt pitkän ja ihanan tarinan hieman liian lyhyeeseen kirjaan niin, että kirjan juoni oli joissakin kohdissa erittäin sekava. Mielestäni kirja ansaitsisi kuitenkin ainakin kolme ja puoli tähteä. Pidin kirjasta, mutta joihinkin kohtiin olin hieman pettynyt. Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille, jotka siitä vähääkään innostuivat!
Tajusin tänään aamulla, että kesälomaa onkin kulunut jo todella paljon, joten ajattelin, että olisi hyvä aika kertoa mun alkukesästä.
Mä siis päätin mun peruskoulun tänä vuonna ja oon todella helpottunut siitä, että vihdoinkin se on ohi. Alotin mun kesäloman olemalla lastenleirillä isosena. Leiri meni ihan mahtavasti, meillä oli super hauskaa. Olin kotona kaksi yötä, jonka jälkeen oli riparin aika. Olin siis sielläkin isosena, ja meillä oli aivan ihana isosporukka! Tultiin alusta asti tosi hyvin toimeen enkä olis todellakaan voinut edes toivoa parempia isoskavereita!! Olin isosena seikkailuriparilla, mikä meinasi sitä, että meillä oli kolmen yön vaellus Repoveden kansallispuistossa. Maasto-osuus meni myös todella hyvin, eikä kenellekään sattunut mitään. Kaikki meni kaikin puolin mainiosti ja riparilaiset olivat ihania! Laitan tähän kuvia Repovedeltä.
Viimeisen leiriytymispaikan kaunis maisema.
Repoveden riippusilta.
Näköalapaiakan maisemat.
Viimeisen leiriytymispaikan kaunis maisema.
Hartaushetki ensimmäisessä leiriytymispaikassa.
Laiturilta.
Näköalapaikka.
Joku pysähdyspaikoista.
Ripari loppui 16.6., mikä oli todella stressaava päivä. Samana päivänä tuli tieto siitä, että mihin oli päässyt opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Osa pääkaupunkiseudun lukioista tuli jo vuorokauden vaihtuessa yöllä, jolloin mun yksi isoskaveri sai tietää, että oli päässyt ensimmäiseen vaihtoehtoonsa. Mä kuitenkin jouduin odottamaan kahdeksaan asti, että sain tietää mihin pääsin, sillä hakemani opiston nimilista julkaistiin vasta 8.15. Olin suunnattoman onnellinen, kun luin oman nimeni listasta, sillä olin kaikki muut hakuvaihtoehdot katsonut jo ennen sitä. Nyt syksyllä koulujen alkaessa otan siis suunnaksi Lohjan ja lähden Kanneljärven opistoon opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Itse olen todella innoissani tästä muutoksesta elämässä.
Huomenna lähden perheen kanssa tätini mökille viettämään juhannusta. Kesäkuun viimeisenä päivänä on partioleirin aika, jota odotan myös innolla, sillä olen johtajana siellä ja ihan mahtavaa ohjelmaa on tulossa. Heinäkuun puolivälissä odottaa Lontoon matka, mutta sitä ennen toivotan kaikille hauskaa juhannusta!!! :)
>JENNA
P.S. Sain viimeinkin käsiini Serena Valentinon Noidan peili : Ilkeän kuningattaren tarinaa seuraavan kirjan Hirviön sydän : Itsekkään prinssin tarinan, joten siitä on tulossa kirja-arvostelua jossain vaiheessa, mahdollisesti juhannuksen jälkeen. :)
Kesäloma lähestyy koko ajan ja nyt ajattelin, että voisi olla mahtava hetki kertoa vähän mun kesäloman ohjelmasta.
Kevätjuhla on siis ensiviikon lauantaina (4.6.) ja sen jälkeen koittaa vihdoinkin VAPAUSS!! (Tai vapaus ja vapaus...) Mun kesäloma alkaa kevyesti seurakunnan lastenleirillä, jolla olen siis isosena. Leiri on 1-3 -luokkalaisille ja se on sunnuntaista tiistaihin. Lastenleirin jälkeen ehdin olla pari yötä kotona, mutta sitten odottaakin jo seuraava isoskeikka, eli ripari! Nyt on siis mun ensimmäinen riparikesä ja oon todella innoissani! Oon isosena seikkailuriparilla, mikä siis tarkottaa, että meillä on kolmen yön vaellus viikon aikana.
Ripari kestää sen viikon, mitä yleensäkin ja sen jälkeen pääsen taas vaihteeksi kotiin. Juhannuksena oon todennäköisesti perheen kanssa mökkeilemässä. Kesäkuun viimeisenä päivänä on taas aika leirille, mutta tällä kertaa partion puolesta. Tästäkin oon todella fiiliksissä, koska oon tehnyt jokaselle illalle iltaohjelman, mikä on ihan mahtavaa mun isosuran kannalta!
Tuun partioleiriltä 4.7., ja sitten on taas aikaa olla kotona rauhassa ja kavereiden kanssa. 15. päivä tulee kuitenkin kesän kohokohta, nimittäin Lontoon matka äitin kanssa! Se on mun 15-vuotis syntymäpäivälahja, eikä siinä vielä kaikki. Mennään Lontoossa Harry Potter Studioon, mistä oon unelmoinut AINA. Harry Potter -fanitus tulee heti seuraavana Disneyn kanssa. Disneyynkin liittyenkin toki tapahtuu jotain kesällä. Lontoossa on Disney Store ja se onkin Summer Bucket Listallani.
Lontoon matkan jälkeen toivottavasti ehdin mennä parhaan ystäväni, Annan, kanssa yhden yön telttaretkelle kansallispuistoon. Tarkoituksena on pienehkö vaellus ja yöpyä teltassa. Sitäkään en malta odottaa, sillä olemme molemmat partiolaisia (samassa lippukunnassa), enkä oikeastaan olisi partiossa ilman Annaa.
Mun kesälomasta on siis tulossa ainakin omasta mielestäni ihan mahtava ja kaikki päivät on toivottavasti odotuksen arvoisia. Toivon, että ehdin myös käydä hiekkakuopalla uimassa, sillä sitä parempaa uimapaikkaa ei olekaan! :)
Eli siis tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, Summer bucket list on lista asioista, mitä haluaisi tehdä kesällä. Ja aina, kun on saanut tietyn jutun tehtyä, se rastitetaan listalta. Lisäksi voi vielä ottaa itselleen jonkun rangaistuksen, esim. joutuu tekemään kymmenen punnerrusta jokaista tekemätöntä asiaa kohden. Tai vaikka ostaa jätskin pikkusiskolleen, jos ei saa kaikkea tehtyä kesäloman aikana. Viime vuonna minulla oli haaste siskoni kanssa Bucket list -haaste, että kumpi saa enemmän kohtia rastitettua. Se haaste kuitenkin päätyi tasapeliin.
Sain tän postausidean, kun juttelin kaverideni kanssa kesän must do -jutuista. Tuli heti älyn väläys, että hei, mähän voisin kirjottaa tästä blogipostauksen! Joten, tässä se nyt on :)
Ihan ensimmäisenä mä suunnittelin vihkoon mitä kaikkea laitan mun listaan.
Sen jälkeen aloin tekemään sitä mun valitsemalle kuvioidulle kartongille.
(Osan kirjaimista jouduin kirjoittamaan ite, koska ei ollut tarpeeksi kirjaimia.)
Sitten lähti asioiden kirjoittaminen. Järjestyksellähän ei tässä kohtaa ole mitään väliä, koska ne voi rastittaa missä järjestyksessä tahansa. Mä tein itelleni 10 kohtaa, koska noi on ehdottomasti ne tärkeimmät.
Sitten se oli valmis! Nyt vaan odottamaan, että loma alkaa :)
Miks mä valitsin just nää kohdat mun Summer Bucket Listaan?
1. Oon siis partiolainen ja mun mielestä metsässä telttaileminen on vaan jotain ihan mahtavaa!
2. Tiedän nyt jo ainakin yhden tai kaksi kirjaa, jotka haluan lukea kesällä, mutta niistä lisää sitten kun olen lukenut. Ainakin yhdestä on blogipostaus tulossa!
3. Päiväkirjan kirjottaminen on kivaa, ja on hauskaa muistella myöhemmin kaikkia hauskoja hetkiä.
4. Mä oon n. 2 vuotta kirjottanut yhtä fantasiatarinaa ja yritän saada siitä novellia. Se on vielä vasta aika alussa, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa etenee.
5&6. Oon menossa Lontooseen heinäkuussa, ja Harry Potter Studio ja Disney Store on ehdottomasti paikkoja, jossa haluun siellä käydä.
7. Olin viime viikolla toisella mun parhaista kaverista yötä ja tehtiin vadelmamansikkasorbettia. Se oli ihan super hyvää, joten mun on pakko tehdä uudestaan.
8. Oon himoinnut Vansin Mikki Hiiri -kuvioisia tennareita jo päälle vuoden ja nyt, kun tulee kesä ja mun vanhat tennarit alkaa olla liian pienet, on mahtava ajoitus vihdoinkin ostaa ne!
9. Tykkään tehdä movie makerilla kuvavideoita, joten miksikäs kesästä ei kannattaisi tehdä? Lontoosta ja mökkeilystä saa varmasti paljon hyviä kuvia!
10. Kesällä kuuluu olla hauskaa!!'
Miksi juuri tämä rangaistus?
Oon nyt ollut kohta kaksi kuukautta herkkulakossa ja olen todennut, että se ei ole niin vaikeaa, joten miksi ei :)
Nyt tähän postauksen lopussa haluan vielä haastaa kaikki muutkin bloggaajat tekemään oman Summer Bucket Listansa!
Kevät on aina ihan järkyttävän kiireistä aikaa. Koulu vie joka vuosi kaiken vapaa-ajan, mitä on jo entuudestaan vähän. Tämä on syynä turhan pitkään taukoon kirjoittamisessa.
Luin tuossa jonkin aikaa sitten Paulan blogipostauksen, jonka aiheena oli hänen lempi Disney- ja Pixar-hetkensä. Postausta lukiessani ajattelin, että olisipa kiva tehdä oma lista. Loppuun päästessäni kuitenkin huomasin Paulan haastaneen kaikki Disney- ja animaatiobloggaajat tekemään omat listansa, joten luonnollisesti päätin heti tehdä omani!
Joten, kiitos Paula haasteesta, otan sen ilomielin vastaan! Tässä on siis 10 suosikkikohtaani Disneyn ja Pixarin elokuvista :) (+kohtaukset eivät ole järjestyksessä!)
1. Try Everything ~Zootropolis
2. Barking At The Moon ~Bolt
3. Married Life ~UP
4. Define Dancing ~Wall-e
5. We Are One ~The Lion King 2
6. When Will My Life Begin ~Tangled
7. Into The Open Air ~Brave
8. A Whole New World ~Aladdin
9. Bibbidi-Bobbidi-Boo ~Cinderella
10. Welcome ~Brother Bear
Siinä oli 10 mun lempikohtaa Disneyn ja Pixarin elokuvista. Kohtauksia on muitakin, mutta
ajattelin, että nämä riittävät nyt tähän. Tajusin tämän listan puolessa välissä, että nämä kaikki
kohtaukset ovat joitakin biisejä. Hups :D mutta päätin, että se ei haittaa, sillä laulut ovat yleensäkin
minulle helpompia valita. Ja nyt tässä lopussa ajattelin vielä pistää Paulan haastetta eteenpäin, eli
kaikki Disney- ja animaatiobloggaajat tehkääpä omat listanne! :)
Mä tässä sunnuntai-illan vietteeksi ajattelin tehdä tämmösen Frozen-tietovisan. Kommentoikaa alas, jos toivotte, että tekisin lisää erilaisia teitovisoja. Mun mielestä tätä oli tosi kiva tehä ja teen mielelläni lisää. Toivottavasti kaikilla on ollu hauska viikonloppu ja tykkäätte mun Frozen-visasta :)
Kuinka hyvin tunnet Frozenin?
Selvitä, kuinka hyvin tunnet Disneyn 52. klassikon!
Luin tässä viikonlopun leirin aikana kirjan Noidan peili: Pahan kuningattaren tarina ja on pakko sanoa, että en meinannut malttaa laskea katsettani kirjasta. Kirjan on kirjoittanut Serena Valentino ja sen on suomentanut Tanja Falk. Kirja on julkaistu vuonna 2009 ja suomenkielinen versio tuli vuonna 2016. Alkuperäinen nimi on Fairest of All, Tale of the Wicked Queen.
"Hänen ihonsa oli valkeampi kuin ensilumi, hänen soma suppusuunsa punaisempi kuin rubiini ja hänen hiuksensa mustat kuin korpin sulat..."
Varmasti lähestulkoon kaikki ovat nähneet Disneyn mestariteoksen ja ensimmäinen klassikon Lumikki ja seitsemän kääpiötä (eng. Snow White And the Seven Dwarfs). Valentinon kirja perustuu osittain kyseiseen elokuvaan, mutta kertoo tarinan aivan eri näkökulmasta. Elokuvassa ei koskaan mainita, miksi kuningattaresta tuli paha. Kirja kertoo tarinan äitipuolen ja Lumikin isän tapaamisesta äitipuolen kuolemaan ja Lumikin häihin asti. Se kertoo taikapeilin historiasta ja antaa aivan toisenlaisen näkemyksen kaikille jo tuttuun tarinaan.
"Hän käveli tanssisalin reunalle Lumikin ja Veronan luo. He katselivat lattialla pyörähteleviä herroja ja rouvia, jotka olivat kuin leppeässä kesätuulissa kieppuvia kukkasia. Kuningatar kaappasi Lumikin syliinsä ja vei tämän värikkäinä heilahtelevien helmojen keskelle. Hän painoi tytön tiukasti rintaansa vasten ja tunsi tutun rakkauden tulvahduksen heidän tanssiessaan äänten ja värien loputtomassa pyörteessä."
Mielestäni kirja ansaitsee viisi tähteä, sillä se oli todella hyvin kirjoitettu ja mielestäni taustatarina sopii hyvin Disneyn ensimmäiseen klassikkoon. Suosittelen kirjaa niille, jotka pitävät Disneystä ja Lumikin tarinasta. Mielestäni kirja on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Kuulin kirjasta, kun luin Paulan arvostelun kyseisestä kirjasta. Innostuin heti ja päätin, että minun on saatava se käsiini.
Noidan peili on Serena Valentinon Villain Tales -kirjasarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa kertoo Kaunottaren ja hirviön prinssin tarinan. Hirviön sydän: Itsekkään prinssin tarinan suomenkielinen versio julkaistaan kesäkuun kuudes päivä (eng. The Beast Within, A tale of Beauty´s Prince). Samana kesänä pitäisi myös ilmestyä sarjan kolmas osa englanniksi. Kolmannessa osassa matka käy kohti merten syvyyksiä ja päähenkilönä on Pienen merenneidon Ursula (eng. Poor Unfortunate Soul: A Tale of the Sea Witch. Itse odotan innolla toisen osan ilmestymistä ja sitä, että saan sen käsiini ja pääsen lukemaan tarinan itsekkäästä prinssistä.
"Kuningatar vilkaisi jyrkännettä sateen hakatessa hänen ruumistaan ja salamaniskujen piiskatessa häntä. Hän katsoi ylös ja tiesi, mitä hänen piti tehdä.
Loppujen lopuksi hän oli valinnut tiensä jo kauan sitten."
Viime postauksessani sanoin, että ajattelin tehdä kysymys&vastaus -postauksen seuraavaksi. Nyt suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos sen jälkeen, kun sain Noidan peilin käsiini, joten kysymyksiä saa vielä laittaa, yritän ensi viikonloppuna saada postauksen tehtyä. Kaikkia kysymyksiä en kuitenkaan voi postaukseen laittaa, joten älkää pettykö, jos joku ei pääse mukaan :)
On taas se aika vuodesta, kun Suomen ilmasto ei osaa päättää, millanen sää vois olla. Etelä-Suomessa ainakin koko alkuviikko oli +10 astetta ja ihanaa aurinkoa. Sitten eilen aamulla, kun avasin verhot niin ulkona odotti valkoinen maa ja kasa pilviä. Tänään taas aurinko paistaa, mutta -4 astetta. Lunta on onneksi vähemmän kuin eilen, toivottavasti ei tule enempää.
Tosta vois ymmärtää, että en tykkää lumesta. Lumi on ihan jees. Talvella. Mutta kun melkein kaikki lumet on jo sulanut ja voisi ottaa ohuemman takin käyttöön, siinä vaiheessa se lähinnä vaan ärsyttää. Talvi ei oo mun lempivuodenaika. Kesä on paras. Kevät on ihana, kun puihin alkaa jo tulemaan vihreää, ilmat lämpenee ja tuntee sen, miten lähellä kesä on. Alkusyksykin on kiva, kun tulee kaunis ruska ja on vielä suht lämmintä. Kesä voittaa silti kaikki!
Tänään mä kuitenkin aattelin kirjotella keväästä. Meiän koulussa on neljä jaksoa aina yhellä lukukaudella. Huomenna vaihtuu jakso ja alkaa viimeinen, eli neljäs. Se tarkottaa sitä että on enää vaan pari kuukautta aikaa tsempata ja parantaa numeroita. Oon ite yheksännellä luokalla, eli tää viimenen jakso on aika merkittävä aika elämässä. Tän jälkeen se kaikki on ohi. Pakollinen koulu on suoritettu ja vapaus alkaa. Ainakin melkein.
Melkein kaikilla tulee jossain vaiheessa peruskoulua se vaihe, milloin koulu on paskaa ja haluis vaan jäädä kotiin sohvan nurkkaan katsomaan Netflixiä. Ja se on ihan ymmärrettävää. Peruskoulussa on munkin mielestä se huono puoli, että kaikki on pakollista, eikä oikeesti saa opiskella sitä mitä haluais. Mulle esimerkiks lukeminen ja pänttääminen ei todellakaan oo se paras vaihtoehto, vaan opin käytännön tekemisellä paaaaljon paremmin. Joillekin taas se lukeminen on parasta ja silloin kannattaa mennä lukioon. Mä ite laitoin yhteishaussa ensimmäisiksi vaihtoehdoiksi kaksi ammatillista tutkintoa ja vasta niiden jälkeen lukioita, koska musta tuntuu, että lukio ei oo yhtään mua varten. Oon melkein aina tiennyt, että haluun jonkinlaiseksi ryhmänohjaajaksi ja nyt hain sitten yhteen opistoon nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tutkintoon, eli Nuvaan. Nyt vaan pitää skarpata ja pitää peukut pystyssä että pääsisin sinne :)
Anyways, kohta on kymmenen vuotta opiskeltu (jos eskari lasketaan) ja sen jälkeen oon vihdoinkin vapaa opiskelemaan mitä haluun. Enkä nyt siis todellakaan tarkota, että lukio on huono vaihtoehto. Se on aina parempi vaihtoehto kun välivuosi ja jos oikeesti tykkää lukemisesta niin lukio on mahtava valinta. Mulle itelleni se ei vaan oikein sovi. Toivottavasti kaikki pääsee sinne, mihin ykkösenä haki tai ylipäänsä toivottavasti kaikki pääsee mieluisaan paikkaan. Tsemppiä kaikille nyt loppukevääksi, muistakaa, että se on teiän oma valinta mihin haette!
>JENNA
P.S. Ajattelin tehä kysymys&vastaus postauksen seuraavaksi, eli laittakaa ihmeessä kysymyksiä mulle kommenteissa, instagramissa tai kikissä! :)
Tänään mä en ajatellut kirjottaa mitään pitkää postausta, ajattelin vaan toivottaa hyvää naistenpäivää :) Sen lisäksi jaan tässä pari mun lempi quotea.
Tää viikko on mennyt todella nopeesti. Tänään ajattelin tehä tälläsen "Must have" -postauksen ja otin paikaksi koulun. Eli siis asioita, jotka mulla on pakko olla mukana koulussa. Let´s begin :)
1. Kalenteri
Mulla tulee tosi usein ohjelmaa silleen *naps*, joten pakko olla kalenteri, mihin voi merkitä kaikki menot. Tää on Demi-kalenteri, jonka oon ite tuunannut mun elämän suurimman fanituksen mukaan. Toisella puolella on mun parhaitten kavereitten koulukuvia.
2. Penaali ja värikynät
Tietenki pitää olla kirjoitusvälineet koulussa mukana. Värikynät on sitä varten, että aina välillä tulee panostusfiilis ja tekee mieli koristella muistiinpanoja.
3. Purkkaa
Purkkaa on aina hyvä olla mukana, mutta tässä vinkki: älä ikinä avaa purkkapussia niin, että siinä on kavereita ympärillä tai muuten sä oot pulassa ja joudut antamaan kaikille.
4. Koulukirjat
Tää nyt on ihan itsestäänselvyys, että koulussa koulukirjat on must have :D
5. Laskin
Ei pelkästään matikantunteja varten, vaan muutenkin saattaa tarvita. Helppo ja nopea ottaa repusta esille, jos tarvitsee laskea jotakin.
6. Laturi ja kuulokkeet
Laturi on oltava, sillä koskaan ei voi tietää, jos vaikka akku loppuisikin kesken päivän. Kuulokkeet on hyvä olla, sillä välkällä ja koulumatkoilla on mukavaa kuunnella musiikkia.
7. Hiusharja
Hiukset voivat mennä takkuun missä vaan, milloin vaan. Itse käytän Tangel Teezeriä, koska se selvittää hiukset helposti ja nopeasti.
8. Käsirasva
Aina välillä kädet kuivuu, se on luonnollista. En yleensä joudu koulussa laittamaan rasvaa, mutta onhan se hyvä varmuuden vuoksi olla mukana.
Lopuksi tässä vielä kaksi reppua, joita yleensä käytän koulussa :)
Siitä on jo pari päivää, kun hiihtoloma (tai talvilomaksihan sitä nykyään kutsutaan...) loppu. Mulla oli ihan huippuloma! Parhainta oli to-la mökkireissu perheen kanssa. Mökkireissun kohokohtana oli meiän metsäretki nuotiopaikalle. Mä rakastan luonnossa olemista. Keskellä metsää mukavassa seurassa on vaa ihan parasta olla. On ihanaa, kun lähtiessä laittaa puhelimen lentotilaan ja astuu ovesta ulos aurinkoon. Se tunne on ehkä maailman ihanin! Metsässä voit vaan kävellä rauhassa tietäen, että ei oo kiire mihinkään. Kuunnella, kun tuuli puhaltaa ja lumi narskuu jalkojen alla. Linnut laulaa puissa ja tiiät, että ei mee enää kauaa enne kuin kevät tulee. Love it!
Nyt on kuitenkin jo hiihtoloma ohi ja back in business. Yhteishaut alkoivat viimeviikon tiistaina, ja me teemme se huomenna opon tunnilla koulussa. Jäätävä kasa kokeita ja esitelmiä yms. tulossa. Todella vaikea uskoa, että peruskoulu on kohta suoritettu. Yhdeksän pitkää koulu vuotta. Vielä hetki sitten tuntui siltä, että se ei koskaan lopu. Mutta anyways, meillä on paljon kaikkea arvioitavaa tulossa. Mutta onneksi ei pelkästään kokeita.
Niin kuin oon muistaakseni jo aikasemmin maininnut, oon musaluokalla. Tällä hetkellä meillä on todella iso projekti käynnissä, nimittäin teemme omaa musikaalia. Itse olen ollut kässärin kirjoittamisessa mukana ja on pakko sanoa, että siitä tulee ihan mahtava! Kaikki kevään musiikintunnit käytetään biisien harjoittelemiseen ja näytelmän treenaamiseen.
Musikaalin lisäksi tulossa on luokkamme leirikoulu. Menemme Vierumäelle. Odotan innolla!
Onneksi tässä on vielä pääsiäisloma ennen viimeisen jakson uurastusta :)
Aurinkoista maaliskuuta kaikille!
